Ohjeita kenraalibasson soittamisessa

Kenraalibasson soinnut
Kaksinnus neliäänisessä soitossa
Harjoittelun aloittaminen
Muita soittotapoja
Kenraalibasso liturgisen soiton pohjana

Kenraalibasso perustuu bassoääneen ja sen mukaan rakennettuun soinnutukseen. Harmonian määrittelee siis bassonuotti ja sen alle kirjoitetut numerot. Soinnut voidaan soittaa monessa asemassa. Kuvassa 1 on esitetty C:n kolmisoinnun soittamistapoja melodiaäänen korkeudesta riippuen .

Kuva 1. Kolmisoinnun soittaminen eri asemissa. Vasen käsi soittaa ainoastaan bassonuotin.

Soinnun pohjana oleva basso soitetaan vasemmalla kädellä. Soinnun muut sävelet soitetaan suppeasti aseteltuina oikealla kädellä. Tämä soi varsinkin uruilla tai harmonilla paremmin kuin neliäänisessä kuorosoinnutuksessa käytetty hajallinen asettelu, eikä äänenkuljetuksella ole kovin suurta merkitystä. Joskus käytetään myös nk. yhdistettyä asettelua varsinkin, jos basso soitetaan jalkiolla.

Kenraalibasson soinnut

Jos bassonuotin alapuolella ei ole mitään numeroita (esimerkiksi kuva 1), soitetaan nuottiviivaston etumerkintä huomioon ottaen kolmisointu (1 + 3 + 5 eli priimi + terssi + kvintti). Jos etumerkkeihin tulee muutoksia, ne merkitään numeron oikealle puolelle sen viereen. Bassonuotin alle merkitty etumerkki ilman numeroa muuttaa aina bassonuotin terssiä. Jos esim. kvintti muuntuu, nuotin alla on numeron 5 vieressä muunnosmerkki (risti tai +, tasoitusmerkki, b tai -).

Etumerkki jonkin numeron alapuolella koskee aina bassonuotin terssiä.

Kuva 2. Etumerkin huomioon ottaminen.

Jos on soitettava bassonuotin sekstisointu (1+3+6), tämän nuotin alla on numero 6. Katso kuvaa 3.

Kuva 3. Sekstisoinnun soittaminen eri asemissa.

Septimisointu (1+3+5+7) tai (1+3+7) merkitään numerolla 7. Kvartti-sekstisointu (1+4+6) merkitään 6:lla ja 4:llä. Sekuntisointu (1+2+4+6) merkitään numerolla 2. Sekuntisointuun siirrytään kylläkin useimmin kolmisoinnusta siten, että bassoääni kulkee alas muiden äänien pysyessä samoina; tällaisissa tapauksissa numeron 2 sijasta merkitään tavallisimmin viiva ( - ). Viiva tarkoittaa muutoinkin sitä, että vain bassonuotti kulkee muiden soinnun äänien pysyessä samoina.

Jos alle on merkitty numero 4 ja sen oikealle puolelle etumerkki tai numero 3, soitetaan pidätys: aluksi (1+4+5) ja sitten kvartti muuttuu terssiksi. Terssi on viivaston alkuun merkittyjen etumerkkien mukainen tai muunnettu merkityllä tavalla (muunnettu terssi merkitään tässä tapauksessa ilman numeroa, vain ristillä, tasoitusmerkillä tai b:llä).

Kuva 4. Pidätyksen ja sointukulun soittaminen.

Joskus basson alle on merkitty kvinttisekstisointu (6 ja 5), soitetaan (1+3+5+6) tai terssikvarttisointu (6, 4 ja 3), soitetaan (1+3+4+6).

Kaksinnus neliäänisessä soitossa

Sointumerkinnät määräävät tavallisimmin kolme ääntä. Koko sointu on silloin mahdollista saada esille kolmiäänisellä soitolla. Koraalisoitossa on varsinkin uruilla täysin riittävää soittaa kolmiäänisesti ja saada haluttu täyteläisyys rekisteröinnin avulla.

Usein halutaan kuitenkin täydentää soitto neliääniseksi myös niillä kohdin, missä melodia ei ole basson oktaavi taikka sointu itsessään ole nelisointu. Neljännen äänen lisäämiseksi jokin soinnun äänistä on kaksinnettava. Tällöin noudatetaan seuraavia sääntöjä.

Peruskolmisoinnussa kaksinnetaan basso, joka on samalla perussävel. Myös kvintti voidaan kaksintaa, yleensä kuitenkin vain terssikäännöksen tai kvinttikäännöksen yhteydessä.

Seitsemännen asteen kolmisointu on vähennetty, ja sitä käytetään melkein yksinomaan käännettynä sekstisoinnuksi. Siinä ovat säännöt seuraavat:

Harjoittelun aloittaminen

Aluksi on syytä harjoitella koraaleita, joissa kolmisointujen lisäksi on vain sekstisointuja. Kun nämä on opittu soittamaan varmasti, voidaan ottaa myös muita sointuja ja sointukulkuja. Sointuja ei pidä lyödä kokeillen vaan valmiiksi ajateltuina.

Alkuvaiheen opiskelua helpottamista silmällä pitäen eräät koraalit on esitetty myös soinnutus "auki kirjoitettuna". Katso esim. koraalia Jo vanha vuosi mennyt on, jossa on kirjoitettu sekä kolmiääninen että neliääninen satsi. Sanotussa kolmiäänisessä satsissa on lisätty neljäs ääni paikoissa, joissa tämä on tarpeen koko soinnun saamiselle esiin. Jos neljättä ääntä ei haluta lisätä, on tällaisissa tapauksissa kuitenkin pyrittävä soittamaan bassonuotin terssi ja sointua karakterisoiva ääni. Bassonuotin kvintin pois jättämisestä ei usein ole suurta vahinkoa.

Muita soittotapoja

Uruilla soitettaessa voidaan käyttää jalkiota ja useampia sormioita. Basso soitetaan silloin jalkiolla, yksi sävel (tenori) soitetaan vasemmalla kädellä ja muut oikealla kädellä. Jos melodia eli cantus firmus soitetaan eri sormiolla (triosoitto), sen soittaa oikea käsi; vasen käsi soittaa alton ja tenorin. Cantus firmus voidaan soittaa myös vasemmalla kädellä tenorissa eli oktaavia alempaa, jolloin oikea käsi soittaa soinnun muut äänet. Vastaavaan tapaan voidaan laatia diskanttiobligato, jolloin melodia on siis alttoäänenä.

Cantus firmus bassossa vaatii oman soinnutuksensa.

Kuva 5. Kenraalibasson erilaisia soittotapoja: a) sormiosoitto, b) sormio ja jalkio, c) triosoitto

Kenraalibasso liturgisen soiton pohjana

Kun kenraalibasson soittaminen on opittu riittävän sujuvasti, sitä voidaan käyttää monella tavalla liturgisessa soitossa:

Näitä tapoja ei tässä käsitellä enemmälti.